Pieni tarina luovuudesta

March 19, 2013    

ustripe

Ei tästä ole kuin reilu vuosi taaksepäin kun huomasin pöydälläni valtavan pinon A4 kokoisia papereita, joissa jokaisessa oli tyttöni Pihlan (silloin 4v) tekemiä piirrustuksia. Ohuella mustekynäviivalla piirrettyjä hahmoja, prinsessoita, prinssejä, perhosia, lentäviä kissoja ja ties mitä. Ajattelin, että nuo on kyllä saatava talteen, vaikka skannaamalla, koska rutistuneet paperit menevät usein paperinkeräykseen.

Satuin olemaan tuolloin juuri lomalla, ja skannailinkin 40-50 kpl piirustuksia talteen, ihailin miten hienoja nuo piirrokset onkaan. Ajattelin tyytyväisenä, että tuleepas likka isäänsä kun tykkää piirtää. Asia jäi sen päivän osalta sitten siihen, mutta jotain jäi muhimaan alitajuntaan.

Seuraavana aamuna heräsin hämmentyneenä unesta minkä olin nähnyt. Mietin ja mietin mitä ihmettä unessa tapahtuikaan, ja viimein sain unesta kiinni ja muistin kaiken. Olin siis nähnyt unta, jossa olin kertomassa jollekin toiselle ihmiselle tarinaa miten Pihlan piirustuksista oli tullut ilmiö. Unessa kerroin, että olin tehnyt piirroksista kuosin ja myynyt sen Marimekolle miljoonalla eurolla. Joo .. miljoonalla, mut se olikin uni.

unissani

Tämä kuitenkin herätti minut ajattelemaan. Palasin koneen ääreen, katsoin läpi noita kuvia mitä olin eilen skannannut ja aloin tekemään tuota “kuosia”. Ladoin piirustukset yhteen kuvaan, katsoin sitä ja kirjoitin kuvan yläpuolelle Unissani, neiti neljävuotiaan kaunis maailma. Jotain hienoa syntyi juuri tuolloin.

Laitoin kuvan vaimolleni töihin, ja pian takaisin tuli viesti, että hän haluaa tehdä noihin kuviin runoja. Ensimmäinen kuva-runopari syntyikin seuraavien tuntien aikana. Runot jota vaimoni kirjoitti kuviin oli aivan huimia mielestäni, Kirsi Kunnas tyylisiä, oudosti rytmitettyjä riimejä. Ihastuin itsekin tähän maailmaan!

5u4u3u1

Tajusin, että tästä projektista tulee hieno koko perheen projekti, vähintään saadaan aikaan oma perheen runokirja, mutta koskaan ei tiedä mitä muuta; olinhan kuitenkin unessani jo myynyt tuon kuosin kohtuullisella hinnalla.

Runoja ja kuvia on tällä hetkellä aika lailla, lisää tulee. Projekti on jäänyt hieman taka-alalle, mutta elää edelleen. Koskaan ei tiedä mitä tästä projektista tulee. Tämä on kuitenkin osoittanut myös itselleni sen, että luovuutta on kaikkialla ja luovuus on tuotteistettavissa. Kaupallistaminen onkin sitten täysin eri asia.

Olkaa luovia ja nähkää ympäristössä pienetkin asiat, noissa pienissä asioissa voi olla jotain suurta, tulevaisuutta!

Team Kamputti

Kamala vompatti kamelin kampitti
ja kylläpä kamelia potutti
että himputin mammutti
vaan hiimaili ja hömpötti
vaikka vompatti kamelia satutti.

Onneksi vompatti mokansa tajusi
ennenkuin mammutti konahti.
Se kaatuneen kamelin jaloilleen kampesi
ja anteeksi pyyteli vuolaasti.

Mammutti marmatti että töllöntöistään
vompatti tampata pitäisi!
Mutta kameli kyttyrät puhtaaksi pudisti
ja tamppaamatta vompattia rutisti.

Kylläpä yllätti kuinka halaus vaikutti:
unohtui hölmöilyt ja haverit.
Kamppailijoista tuli parhaat kaverit:
Team Kamputti eli kameli, vompatti ja mammutti.


  /